Kuvanveistäjä Eemil Halonen kuului kuuluisaan Halosen taiteilijasukuun. Hän oli tuottelias taiteilija, joka käsitteli veistoksissaan kansanihmisiä ja Kalevala-aiheita. Halosen tyyli oli realistinen. Rautalammin museon kokoelmaan kuuluu Eemil Halosen pronssiveistos Hieroja 1907 ja kipsiveistokset Juhani Ahon muotokuva 1921, Kylvävä mies, Nahkoihin pukeutunut mies, Naisen muotokuva, Seisova nainen lapsi sylissään ja Seppä. 

Eemil Halonen oli taiteilijaveljesten Pekka ja Antti Halosen serkku ja myös Lapinlahdelta lähtöisin. Hänen vanhempansa olivat Jussi Halonen ja Anna-Liisa Halonen o.s. Puurunen. Eemil Halonen oli valmistunut puusepäksi Mäkisen nikkarityökoulusta Sortavalasta 1894. Mutta pian hän pääsi Pekka Halosen suosittelemana kuvanveistäjä Emil Wikströmin oppilaaksi ja apulaiseksi. Wikströmin johdolla Eemil Halonen opiskeli 1895-1897. Kuvanveistoa Eemil Halonen opiskeli myös Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1896-1898. Opintomatkoja hän teki Venäjälle Pietariin, Ranskaan Pariisiin, Itävaltaan Wieniin ja Italiaan Firenzeen ja Roomaan. 

Halosen taiteilijankyvyt tunnustettiin 1899 kun hänen luonnoksensa Elias Lönnrotin patsaskilpailussa tuli toiseksi. Ensimmäisen palkinnon vei hänen opettajansa Emil Wikström. Eemil Haloselta tilattiinkin seuraavana vuonna kansanelämää kuvaavia reliefejä Suomen paviljonkiin Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyä varten. Eemil Halonen toteutti reliefit punahongasta. Tämä oli luonteva valinta puusepän koulutuksen käyneelle taiteilijalle. Hänen maineensa kuvanveistäjänä kasvoi jatkossakin kotimaisesta puusta ja kivestä tehtyjen veistosten avulla.

1900-luvun alussa Eemil opetteli veljensä Artun kanssa pronssivalutekniikkaa. Artusta tuli lopulta Suomen ensimmäinen ammattimainen taidevalaja. Eemil Halosen ensimmäinen yksityisnäyttely oli Ateneumissa 1908. Tuolla oli esillä Hierojatar, joka kuuluu myös Rautalammin museon kokoelmaan nimellä Hieroja. Samana vuonna Eemil Halonen meni naimisiin Alli Leinosen kanssa.

Eemilin veistosten aiheina olivat aiemmin olleet kansanihmiset, mutta Lapinlahdelta Helsinkiin muutto 1919 toi hänen taiteensa aiheeksi nuoret miehet ja naiset. Tällainen aiempaa klassisempi ja juhlallisempi tyyli oli tyypillistä 1920-luvulla suomalaisessa kuvanveistossa. Halosen taiteessa kantavana teemana oli myös Kalevala, jota taiteilija luki usein ja tarkkaan. Eemil Halosen tunnetuin teos on Minna Canthin patsas Kuopiossa, joka paljastettiin 1937. Tämä oli Suomen ensimmäinen naiselle osoitettu muistomerkki. Halosen loppuajan tuotannosta suurin osa on hautamuistomerkkejä.

Lähteet:

Kettunen, Minna. 2001. Halosen taiteilijasuku. Tammi.

Halosten museosäätiö 35 -vuotta. 2006. Halosten museosäätiön julkaisuja 2/2006, Lapinlahden taidemuseo.