Porvoosta Pariisiin

Ville Vallgren oli yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista kuvanveistäjistä ja Porvoossa 15.12. 1855 syntynyt taiteilija tiesi jo varhain, mitä hänen tulisi elämässään tehdä. Koulu ei ollut Ville Vallgrenille maistunut ja jo 12-vuotiaana hän olisi halunnut lopettaa koulun ja ryhtyä puutarhuriksi. Lopulta 17-vuotiaana hän jätti koulun kesken ja aloitti arkkitehtuurin opinnot Helsingissä Polyteknillisessä koulussa. Tämän jälkeen Ville lähti isänsä Porvoon kaupunginlääkäri Georg Wallgrenin suosiollisella avustuksella Pariisiin ja sen taidekouluihin vuonna 1877.Tuohon aikaan Pariisi oli monien taiteilijoiden opin kehto.

Pariisissa Ville opiskeli ja työskenteli ahkerasti unohtamatta ajanviettoa monien ystäviensä kanssa. Antaumuksellinen taiteilijaelämä ja näyttelyissä kiitosta saaneet veistokset laajensivat Ville Vallgrenin ystävä- ja tuttavapiiriiä. Siihen kuului ministereitä, taiteilijoita ja eräs serbialainen prinssikin. Ranskan kansalaisuuden Ville Vallgren sai 1902. Pariisin ohella Ville Vallgren vietti aikaa Grez-sur-Loingen taiteilijasiirtokunnassa, jossa hän vieraili ruotsalaisen taiteilijan Carl Larssonin luona.

Rakkaudet

Vallgren avioitui 1882 ruotsalaisen taiteilijan Antoinette Råströmin kanssa pian heidän tavattuaan Pariisissa. Avioliitto oli onnellinen, mutta päättyi traagisesti Antoinetten menehdyttyä vuonna 1911 umpisuolileikkauksen jälkeen. Pian Ville avioitui ranskalaisen oopperalaulajattaren ja taidemaalarin Madeleine Imbert-Rohanin kanssa. Liitto päättyi kuitenkin vaimon huumeriippuvuuden ja väkivaltaisuuden vuoksi. Kotiolot Pariisissa kävivät niin kamaliksi, että lopulta Ville joutui pakenemaan kotinsa ikkunasta ainoana omaisuutenaan takintaskuihin mahtuneet pronssiset pienoispatsaat. 

Ville palasi Suomeen vuonna 1913, vietettyään Pariisissa yli 30 vuotta. Villeä odotti hänen tuleva ja viimeinen vaimonsa taiteilija Viivi Paarmio, jonka hän oli tavannut käydessään Suomessa edellisenä vuonna. Näiden kahden rakkaus oli syttynyt tuolloin taiteilijaseuran illallisilla. Viivi ja Ville avioituivat 1917. Tällöin Ville totesikin: ”Ensimmäisen vaimon vei jumala ja toisen piru, mutta kolmannen aion pitää itselläni!”

Herkkusuu

Suomessa Ville Vallgren asettui asumaan Viivi Paarmion Leppävaaran taloon, josta tuli heidän yhteinen kotinsa moniksi onnellisiksi vuosiksi. Leppävaaran maaperästä löytyneestä savesta Ville innostui muotoilemaan teoksia ja niistä saaduilla rahoilla Leppävaaran kotiin saatiin rakennettua ateljee. Ateljeessa taiteilijapari työskenteli rinta rinnan. He perustivat kasvimaan ja nauttivat sen antimista. Villen rakkaus ruokaan sai hänet kirjoittamaan teoksen ”Pariisin Villen ruokasaarna”, joka ilmestyi 1921. Kirjassaan Vallgren esittelee omia reseptejään ja se on ylistys hyville raaka-aineille ja ruoalle. Myös omissa muistelmissaan ”ABC kirja”, joka ilmestyi 1916 Ville Vallgren kertoo usein juhla-aterioiden herkullisista menuista, juomia unohtamatta. Suomessa Ville tunnettiinkin myöhemmin kiivaana ja palopuheisena kieltolain vastustajana. Hänen mielestään elämästä kuului nauttia.

Eläinystävät

Ville Vallgren oli myös erittäin eläinrakas. Hän piti kissoista, joita hänellä oli lemmikkinä jo Pariisin aikoinaan. Leppävaarassa Villellä ja Viivillä oli myös porsaita, jotka Villen 65-vuotispäivillä vaaleanpunaiset rusetit kaulassaan ja saparoissaan onnittelivat isäntäänsä. Eräs kesy porsas sai myös tulla sisälle saliin tervehtimään vieraita aina, kun niitä kävi. Sika Pelleksi nimitetty porsas seurasi emäntäänsä Viiviä kerran jopa parin kilometrin lenkille, kuin koira, punainen rusetti korvansa takana. Kaupassa Sika Pelle oli saanut sokeripalan ja omenan ja kotiin palatessaan se oli istuutunut takkatulen ääreen lepäämään pää Viivin sylissä. Lemmikkinä oli myös lehmä, jonka kaulaan Viivi sitoi kaulahuivin, jottei se vilustuisi. Talon vahtina toimi puolestaan kalkkuna, joka oli hyvinkin ärhäkkä vieraiden tullessa.