Virtaava vesi, kuohuvat kosket, talvinen maisema, ihmiset arkisissa toimissaan ja leikkivät lapset ovat aiheita, joita taiteilija Väinö Hämäläinen mielellään maalasi. Hämäläinen oli aikanaan tunnettu ja rakastettu taiteilija, jonka teoksia löytyi monen kodin seiniltä. Hämäläinen oli taiteilijana ahkera ja omistautui taiteensa tekemisen ohella myös

perheelleen. Monipuolisen taiteilijan tuotantoon kuuluu maalausten lisäksi piirroksia ja grafiikkaa. Väinö Hämäläisen juuret juontavat Rautalammille, jonka kauniissa luonnossa hän vietti lukuisat lapsuudenkesänsä ja onpahan Rautalammin kirkon alttaritaulukin hänen käsialaansa. Opettaja Matti Lohi, jonka mukaan Rautalammin peruskoulu on nimetty, oli Väinö Hämäläisen setä. Rautalammin museon taidekokoelmassa on muun muassa Väinö Hämäläisen maalaus Veneranta (1927).

Urkurin poika

Väinö Hämäläinen syntyi Helsingissä 15.7.1876 Helsingin Vanhan kirkon urkurin Lauri Hämäläisen ja Emma o.s. Kekonin esikoisena. Väinö Hämäläisen koti oli kulttuurikoti, jossa erityisesti musiikilla oli suuri sija. Urkuri Lauri Hämäläinen oli muun muassa Oskar Merikannon rakas opettaja ja Väinö Hämäläinen varttui musiikin ympäröimänä. Hän aikoi alun perin musiikkitaiteilijaksi, mutta huono kuulo nousi muusikon uran esteeksi. Musiikki säilyi kuitenkin aina hänen rakkaana harrastuksenaan.

Rautalammin kesät

Väinö Hämäläisen isä Lauri oli kotoisin Rautalampiin kuuluneelta Konnevedeltä, tarkemmin Pirkkalan talosta. Näin myös Väinö Hämäläisen juuret juontavat Rautalammille. Vaikka Hämäläisten koti oli Helsingissä, heidän kesäkotinsa sijaitsi Rautalammin Koskipäässä, jossa Hämäläisten perhe vietti lukuisia kesiä.

Taiteen tielle

Hämäläinen pohti myös arkkitehtuurin opintoja, mutta maalarin tie vei hänet mennessään. Jäätyään leskeksi Väinön Emma-äiti meni naimisiin taiteilija Albert Gebhardin kanssa. Gebhardin kautta Väinö pääsi tutustumaan maalaustaiteeseen ja Gebhardin ja Albert Edelfeltin suositusten myötä Hämäläinen pääsi vuonna 1898 opiskelemaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun Ateneumiin. Hämäläisen opiskelutovereita olivat muun muassa Albert Gebhardin oppilaana Rautalammillakin ollut Juho Rissanen ja Eemil Halonen.

Kotimaisten opintojen lisäksi Hämäläinen täydensi taitojaan ulkomaan opintomatkoilla Ranskassa, Saksassa ja Italiassa. Pariisissa 1900 Pariisin maailmannäyttelyn aikoihin Väinö Hämäläinen opiskeli maalausta Carrièren ja Colarossin akatemioissa. Tämän jälkeen Hämäläinen matkusti Italiaan, jonka taideaarteet tekivät häneen suuren vaikutuksen ja hän ihaili suuresti etenkin varhaisrenessanssin mestareita. Italiaan Hämäläinen palasi uudelleen myöhemmin.

Myllykylä

Kotimaassa Hämäläinen teki maalausretkiä Suomen monimuotoiseen luontoon. Muun muassa vuonna 1901 Väinö Hämäläinen oleskeli Sortavalassa Myllykylässä koulutoverinsa Lauri Mäkisen luona. Sieltä hän löysi tulevan vaimonsa Helmi Mäkisen, joka oli Lauri Mäkisen sisar. Helmi ja Väinö vihittiin 1904 Myllykylässä. Myllykylän maisemista Hämäläinen löysi innoitusta töilleen. Samassa paikassa oli aiemmin maalannut myös taiteilija Pekka Halonen, joka puolestaan oli naimisissa Helmin sisaren Maijan kanssa.

Taidemaalari

Väinö Hämäläinen oli ennen kaikkea taitava suomalaisen luonnon tulkki. Erityisen taidokkaasti hän kuvasi virtaavaa vettä, joka toistuu monissa hänen maalauksissaan. Tuotteliaan uransa aikana hän ehti kokeilla niin realistista luonnonkuvausta, impressionistisempaa tyyliä ja myös symbolistisia tunnelmia hänen töistään on löydettävissä. Hämäläinen ei kuitenkaan innostunut vuosisadan vaihteen modernismista mainittavasti, vaan hänen maalaustyylinsä oli ennemminkin realistinen ja hänen maalauksissaan on kansallisromanttinen pohjavire.

Suomalaisen maiseman kuvauksen ohella Väinö Hämäläinen teki myös paljon henkilökuvia, jotka kattavat neljäsosan hänen tuotannostaan. Henkilökuvien aiheina olivat lapset ja ihmiset arkiaskareissaan. Väinö Hämäläinen oli hyvin perhekeskeinen taiteilija ja kuvasi mielellään omaa perhettään maalauksissaan. Hämäläisellä oli kolme lasta, Lauri, Outi ja Olli. Monet Hämäläisen perhettä kuvaavat maalaukset on tehty Vesijärven Oinassaaressa joka oli Väinö Hämäläisen perheen rakas kesäpaikka. Nämä työt edustavat monipuolisen taiteilijan herkkää ja yksityistä tuotantoa.

Kuvittaja, piirtäjä ja graafikko

Hämäläinen oli myös tuottelias kuvittaja, piirtäjä ja graafikko ja hänen piirroksiaan julkaistiin monissa aikakauslehdissä, joihin kuuluivat Nuori Suomi, Uusi Kuvalehti, Yhteishyvä, Kotiliesi, Merimiehen Ystävä sekä lasten- ja nuortenlehti Pääskynen. Hämäläinen kuvitti myös lasten kuvakirjoja. Tunnetuin näistä on 1912 julkaistu Ihmeellinen kalaretki, joka oli yhteistyö Arvid Lydeckenin kanssa. Lydecken kirjoitti tekstin ja Hämäläinen kuvitti kirjan ja sävelsi siihen lauluja. Värikkäissä kuvissa seikkailivat taiteilijan omat lapset Lasse ja Outi. Kirja oli hyvin suosittu 1910- ja 1920-luvuilla. Hämäläinen kuvitti myös postikortteja muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

Kirkollinen taide

Väinö Hämäläinen on maalannut Töysän, Nurmeksen, Nurmon, ja Miehikkälän alttaritaulut. Kallion kirkon kastekappelissa Helsingissä on Hämäläisen maalama työ Ristiltäotto. Väinö Hämäläisen käsialaa on myös Rautalammin kirkon alttaritaulu, jota hän ei ehtinyt maalata valmiiksi ennen kuolemaansa 1940, mutta jonka maalasi loppuun hänen poikansa Lauri Hämäläinen vielä samana vuonna.

Taiteilijana Väinö Hämäläinen oli siis varsin monipuolinen. Kerrotaan, että Väinö Hämäläinen on sanonut syntyneensä liian myöhään. Hän viittasi sillä kymmenen vuotta itseään vanhempiin kultakauden mestareihin Eero Järnefeltiin, Akseli Gallen-Kallelaan ja Pekka Haloseen, joiden varjosta Hämäläinen kärsi koko uransa ajan. Hänen taiteensa oli kuitenkin suosittua, helposti ymmärrettävää ja taiteellisesti sekä teknisesti korkeatasoista.

Virtaava vesi, kuohuvat kosket, talvinen maisema, ihmiset arkisissa toimissaan ja leikkivät lapset ovat aiheita, joita taiteilija Väinö Hämäläinen mielellään maalasi. Hämäläinen oli aikanaan tunnettu ja rakastettu taiteilija, jonka teoksia löytyi monen kodin seiniltä. Hämäläinen oli taiteilijana ahkera ja omistautui taiteensa tekemisen ohella myös

perheelleen. Monipuolisen taiteilijan tuotantoon kuuluu maalausten lisäksi piirroksia ja grafiikkaa. Väinö Hämäläisen juuret juontavat Rautalammille, jonka kauniissa luonnossa hän vietti lukuisat lapsuudenkesänsä ja onpahan Rautalammin kirkon alttaritaulukin hänen käsialaansa. Opettaja Matti Lohi, jonka mukaan Rautalammin peruskoulu on nimetty, oli Väinö Hämäläisen setä. Rautalammin museon taidekokoelmassa on muun muassa Väinö Hämäläisen maalaus Veneranta (1927).

Urkurin poika

Väinö Hämäläinen syntyi Helsingissä 15.7.1876 Helsingin Vanhan kirkon urkurin Lauri Hämäläisen ja Emma o.s. Kekonin esikoisena. Väinö Hämäläisen koti oli kulttuurikoti, jossa erityisesti musiikilla oli suuri sija. Urkuri Lauri Hämäläinen oli muun muassa Oskar Merikannon rakas opettaja ja Väinö Hämäläinen varttui musiikin ympäröimänä. Hän aikoi alun perin musiikkitaiteilijaksi, mutta huono kuulo nousi muusikon uran esteeksi. Musiikki säilyi kuitenkin aina hänen rakkaana harrastuksenaan.

Rautalammin kesät

Väinö Hämäläisen isä Lauri oli kotoisin Rautalampiin kuuluneelta Konnevedeltä, tarkemmin Pirkkalan talosta. Näin myös Väinö Hämäläisen juuret juontavat Rautalammille. Vaikka Hämäläisten koti oli Helsingissä, heidän kesäkotinsa sijaitsi Rautalammin Koskipäässä, jossa Hämäläisten perhe vietti lukuisia kesiä.

Taiteen tielle

Hämäläinen pohti myös arkkitehtuurin opintoja, mutta maalarin tie vei hänet mennessään. Jäätyään leskeksi Väinön Emma-äiti meni naimisiin taiteilija Albert Gebhardin kanssa. Gebhardin kautta Väinö pääsi tutustumaan maalaustaiteeseen ja Gebhardin ja Albert Edelfeltin suositusten myötä Hämäläinen pääsi vuonna 1898 opiskelemaan Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun Ateneumiin. Hämäläisen opiskelutovereita olivat muun muassa Albert Gebhardin oppilaana Rautalammillakin ollut Juho Rissanen ja Eemil Halonen.

Kotimaisten opintojen lisäksi Hämäläinen täydensi taitojaan ulkomaan opintomatkoilla Ranskassa, Saksassa ja Italiassa. Pariisissa 1900 Pariisin maailmannäyttelyn aikoihin Väinö Hämäläinen opiskeli maalausta Carrièren ja Colarossin akatemioissa. Tämän jälkeen Hämäläinen matkusti Italiaan, jonka taideaarteet tekivät häneen suuren vaikutuksen ja hän ihaili suuresti etenkin varhaisrenessanssin mestareita. Italiaan Hämäläinen palasi uudelleen myöhemmin.

Myllykylä

Kotimaassa Hämäläinen teki maalausretkiä Suomen monimuotoiseen luontoon. Muun muassa vuonna 1901 Väinö Hämäläinen oleskeli Sortavalassa Myllykylässä koulutoverinsa Lauri Mäkisen luona. Sieltä hän löysi tulevan vaimonsa Helmi Mäkisen, joka oli Lauri Mäkisen sisar. Helmi ja Väinö vihittiin 1904 Myllykylässä. Myllykylän maisemista Hämäläinen löysi innoitusta töilleen. Samassa paikassa oli aiemmin maalannut myös taiteilija Pekka Halonen, joka puolestaan oli naimisissa Helmin sisaren Maijan kanssa.

Taidemaalari

Väinö Hämäläinen oli ennen kaikkea taitava suomalaisen luonnon tulkki. Erityisen taidokkaasti hän kuvasi virtaavaa vettä, joka toistuu monissa hänen maalauksissaan. Tuotteliaan uransa aikana hän ehti kokeilla niin realistista luonnonkuvausta, impressionistisempaa tyyliä ja myös symbolistisia tunnelmia hänen töistään on löydettävissä. Hämäläinen ei kuitenkaan innostunut vuosisadan vaihteen modernismista mainittavasti, vaan hänen maalaustyylinsä oli ennemminkin realistinen ja hänen maalauksissaan on kansallisromanttinen pohjavire.

Suomalaisen maiseman kuvauksen ohella Väinö Hämäläinen teki myös paljon henkilökuvia, jotka kattavat neljäsosan hänen tuotannostaan. Henkilökuvien aiheina olivat lapset ja ihmiset arkiaskareissaan. Väinö Hämäläinen oli hyvin perhekeskeinen taiteilija ja kuvasi mielellään omaa perhettään maalauksissaan. Hämäläisellä oli kolme lasta, Lauri, Outi ja Olli. Monet Hämäläisen perhettä kuvaavat maalaukset on tehty Vesijärven Oinassaaressa joka oli Väinö Hämäläisen perheen rakas kesäpaikka. Nämä työt edustavat monipuolisen taiteilijan herkkää ja yksityistä tuotantoa.

Kuvittaja, piirtäjä ja graafikko

Hämäläinen oli myös tuottelias kuvittaja, piirtäjä ja graafikko ja hänen piirroksiaan julkaistiin monissa aikakauslehdissä, joihin kuuluivat Nuori Suomi, Uusi Kuvalehti, Yhteishyvä, Kotiliesi, Merimiehen Ystävä sekä lasten- ja nuortenlehti Pääskynen. Hämäläinen kuvitti myös lasten kuvakirjoja. Tunnetuin näistä on 1912 julkaistu Ihmeellinen kalaretki, joka oli yhteistyö Arvid Lydeckenin kanssa. Lydecken kirjoitti tekstin ja Hämäläinen kuvitti kirjan ja sävelsi siihen lauluja. Värikkäissä kuvissa seikkailivat taiteilijan omat lapset Lasse ja Outi. Kirja oli hyvin suosittu 1910- ja 1920-luvuilla. Hämäläinen kuvitti myös postikortteja muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

Kirkollinen taide

Väinö Hämäläinen on maalannut Töysän, Nurmeksen, Nurmon, ja Miehikkälän alttaritaulut. Kallion kirkon kastekappelissa Helsingissä on Hämäläisen maalama työ Ristiltäotto. Väinö Hämäläisen käsialaa on myös Rautalammin kirkon alttaritaulu, jota hän ei ehtinyt maalata valmiiksi ennen kuolemaansa 1940, mutta jonka maalasi loppuun hänen poikansa Lauri Hämäläinen vielä samana vuonna.

Taiteilijana Väinö Hämäläinen oli siis varsin monipuolinen. Kerrotaan, että Väinö Hämäläinen on sanonut syntyneensä liian myöhään. Hän viittasi sillä kymmenen vuotta itseään vanhempiin kultakauden mestareihin Eero Järnefeltiin, Akseli Gallen-Kallelaan ja Pekka Haloseen, joiden varjosta Hämäläinen kärsi koko uransa ajan. Hänen taiteensa oli kuitenkin suosittua, helposti ymmärrettävää ja taiteellisesti sekä teknisesti korkeatasoista.